Äidin nolo erehdys

Soitin äidille illalla puoli kahdeksan aikoihin. Kysyin mitä kuuluu. Äiti naurahti vähän nolon oloisesti ja sanoi:
- Olin lähdössä tänään kerhoon. Hoitaja sanoi, että ei tänään ole kerhoa.
- Niin, tänään on sunnuntai. Huomenna vasta on kerhopäivä, sanoin.

- Minkälainen ilma siellä on tänään?, kysyin.
- Hyvä ilma.
- Oletko ollut tänään ulkona?, kysyin.
- Just tulin sisään. Olin kerhoon lähdössä ja hoitaja tuli sanomaan, että ei tänään ole kerhopäivä. Tulin nopeasti sisälle. Äiti naurahteli nolona.
- Huomenna on maanantai ja menet sitten kerhoon, sanoin.

- Siellä kerhossahan on aina kivaa, eikö olekin?, kysyin.
- On. Siellä lauletaan, pelataan bingoa ja syödään hyvin.
- Oletko sä tänään syönyt kotonakin hyvin?, kysyin.
- Tulin justiinsa kotiin, en ole syönyt mitään tänään. Ei ole nälkäkään. Olin kerhoon menossa, mutta hoitaja, Satu, tuli sanomaan, ettei tänään ole kerhoa, äiti toisti.

- Huomenna menet kerhoon. Nyt on sunnuntai. Nyt on ilta. Mitäs se kello onkaan? pohdin hänelle.
- Mun kello on kymmentä vaille kahdeksan.
- Onko sulla telkkari auki?, kysyin.
- Ei ole auki.
- Laita telkkari auki, niin ilta kuluu mukavammin.
- Joo, mä laitan heti sen auki.

Näyttäisi siltä, että äiti oli tänään vähän enemmän sekaisin kuin monesti aiemmin. Yleensä hän soittaa hoitajalle tai minulle ja kysyy, mikä päivä on. Nyt hän oli kuitenkin lähdössä kerhoon sunnuntaina, iltaseitsemän jälkeen.

Toivottavasti joku käy siellä vielä tänään, ja muistuttaa että on ilta ja pitää mennä nukkumaan. Kerhon hän varmaan muistaa aamulla.