Roskapoliiseja koppalakeissa

Selailin viikonlopun Helsingin Sanomia. Hyppään yleensä nimitysuutisten yli, mutta nyt katseeni osui koppalakkeihin. Sen verran outoa oli nähdä useita sellaisia allekkain että oli tarkistettava, millaisissa tehtävissä moisia käytetään tänä päivänä. Ennen muinoin kuskit käyttivät niitä. Ketkä nykyisin? Oli pysähdyttävä lukemaan.

ROSKAPOLIISI! Mitä ne ovat? Mitä ne tekevät Vantaan Energiassa?

Rekrytointi-ilmoitus lokakuussa 2015 kertoi näin:
"Oletko sydämeltäsi vantaalainen ja kiinnostunut ruohonjuuritason vaikuttamisesta? Me Vantaan Energialla olemme ylpeitä jätevoimalastamme, joka polttaa sekajätettä ympäristöystävälliseksi uusioenergiaksi. Jätevoimalan innoittamana etsimmekin nyt kymmentä roskapoliisia isoon missioon. Haluamme tehdä Vantaasta Suomen roskattomimman kaupungin."

Roskapoliisin voi kutsua kylään kertomaan kierrätyksestä ja roskan kiertokulusta.
Lisää tietoa roskattomasta kaupungista ja roskapoliiseista: roskatonvantaa.fi

PS. Aivot ovat oppineet lukemaan roskapostia ja meinaa nyt lukea väärin. Vaan onhan roskapoliisi parempi kuin roskaposti, eikö?

45 vuotta

Vein miehen elokuviin nimipäivänään.

Luvassa oli draamaa, sillä puhutaan jopa vuoden elokuvatapauksesta. Oliko se sitä? Minusta se ei ollut ainakaan suurta draamaa. Siinä kohdattiin kriisi harmittavan epäsopivaan aikaan - niinhän se usein on - mutta kriisistä selvitään. Aivan kuten juhlatkin vedetään läpi, vaikka sisin olisi jäässä.

Tämä on toki vain yhden kokijan näkemys, joka on elämässä nähnyt monenlaisia käänteitä. Todennäköisesti dramatiikan kokemisen aste syntyykin omista kokemuksista. Oli toki erikoista, että mies ei ollut koskaan kertonut vaimolleen tarkemmin elämänsä poikkeuksellisen kamalasta kokemuksesta. Tapauksen vaimo tiesi, mutta ei ollut lypsänyt tarkempia tietoja (kuten miesten kohdalla pitää tehdä).

Mutta ehkä on perin juurin englantilaista, että ollaan äärimmäisen korrekteja, jopa avioliitossa. Mies oli korrekti, eikä kertonut kaikkea, eikä vaimo puolestaan kysellyt. Onnistuisiko se meillä? Täällä naiset tietävät tasan tarkkaan, mitä tavaroita mies tuo mukanaan yhteiseen kotiin. Nainen usein myös valikoi, mitä mies voi kotona säilyttää. Täällä miehillä ei ole salaisuuksia, joita tavarat voisivat paljastaa.

Elokuvan hitaus tuotti yllätyksen, sillä se loppui ennen kuin arvasikaan. Ilmeisesti katsoja syventyi tarinaan niin voimakkaasti, että ajan kuluminen unohtui. Katsojan intensiivinen mukana oleminen oli yhden näyttelijän ansiota. Charlotte Rampling oli loistava!

Alfapet / Scrabble

Uutena vuotena pelasimme Scrabblea. Sen nimistä peliä en ollut aikaisemmin pelannut, mutta kylläkin vastaavaa peliä yli 20 vuotta aikaisemmin. Aikaa oli kulunut niin paljon, että säännöt oli opeteltava uudestaan. En myöskään ollut aivan varma, oliko kysymyksessä sama peli.

Tiesin, että minulla oli Alfapet kotona jossain, joten ryhdyin etsimään sitä. Halusin tarkistaa, oliko siinä paljon samaa Scrabblen kanssa. 

Pelilauta ja -välineet näyttivät samanlaisilta, vaikka nimi oli eri. Kannessa luki Made in Denmark by Brio. Uteliaisuus heräsi ja lähdin googlaamaan "scrabble alfapet".

Hakutuloksissa katse osui heti lauseeseen: "Varokaa Alfapet-nimistä versiota, sillä muistaakseni juuri siinä kirjainten arvot ja kai määrätkin ovat aivan vääriä suomalaiseen pelaamiseen." Hui kauhistus! Oliko minulla peli, jota piti varoa?

Tarkistin Alfapetin kirjaimet ja pisteet:
A 10 kpl, B 1 kpl, C 1 kpl, D 1 kpl, E 8 kpl, F 1 kpl, G 1 kpl, H 2 kpl, I 10 kpl, 
J 2 kpl, K 5 kpl, L 5 kpl, M 3 kpl, N 9 kpl, O 5 kpl, P 2 kpl, R 2 kpl, S 7 kpl, 
T 9 kpl, U 4 kpl, V 2 kpl, Y 2 kpl, Ä 5 kpl, Ö 1 kpl sekä tyhjiä 2 kpl. 
Q, W, X ja Z puuttuvat kokonaan.

Isoimmat pistemäärät ovat C=10, B&F&G=8, D&Ö=7.

Voi olla, että pistemäärissä on eroa Scrabblen kanssa, mutta kirjaimet ja niiden määrä vaikuttavat suomen kieleen loogisilta. Onkin tärkeää, että käsillä on oikea kieliversio, joten tuo silmiini osunut varoitus Alfapet-pelistä saattaa johtua vieraskielisestä versiosta. Lisäksi valmistajia näyttäisi olleen vuosien varrella useita, joten ehkä versioissa on eroja.

Pelistä saa lisää tietoa: lautapeliopas.fi

Lopuksi pitää tietysti sanoa, että tällainen ristisanapeli on mainiota aivojumppaa, kun joutuu tarkasti miettimään ja muistelemaan kohteeseen sopivia sanoja. 

Vieras viesti

Kännykkä piipahti. Näin oudon viestin, joka oli tullut vieraasta numerosta.

Vuodenvaihteen aika on sellainen, jolloin toivotuksia lähetellään sinne tänne. Vaikka näin, että lähettäjä oli outo, mietin pääni puhki, olenko laittanut uuden vuoden toivotuksen jollekulle. Vieläpä lämpimän toivotuksen. En muista sellaista lähettäneeni (vaikka toivon kyllä lämmintä vuotta).

Ensivilkaisulla viesti olisi voinut olla yhdeltä tyypiltä, jonka viesteissä on aina paljon kirotusvireitä.

Kiitos lämpimästä viestä! 

siitä omkin aikaa kun 

olisin itsestäni kuullut 

mitään myönteistå, 

kaikkea muuta kyllä. Kiitos.

Viestin sävyssä oli muutakin tuttua, eli itsesääli ja ehkä jopa marttyyrius. Alkoholistit ovat niitä, jotka ihmettelevät miksi heitä moititaan, miksi aina vain syytellään. Eikö ole mitään hyvää sanottavaa? Olen nähnyt paljon näitä ja siksi epäilin edelleen hetken aikaa, että viesti on tarkoitettu minulle, mutta on laitettu vieraasta kännykästä piruilumielessä.

Mutta lopulta uskoin, että viesti ei kuulunut minulle. 

Olisiko sille pitänyt tehdä jotain? Minä en tehnyt mitään. Paitsi otin kuvan tänne.

Mekaaninen jättiläismies

Tänään oli ilahduttavaa nähdä tv-ohjelmistossa kaksi elokuvaa, joita en ole ennen nähnyt. Ensin kakkoselta Rakkautta Detroitissa ja heti sen perään ykkösellä tuorein Anna Karenina vuodelta 2012.

Televisiosta tulee niin paljon uusintoja, että melkein syntyy harhakuva että kaikki kivat ja kiinnostavat olisi jo nähty. Niinhän ei tietenkään ole ja sen vuoksi yritän jatkuvasti bongata ohjelmistosta ennen näkemättömän elokuvan. Kun sen löydän, koen ihanan mielihyvän tunteen: tänään mieleni saa lennähtää elokuvan maagiseen maailmaan.

Rakkautta Detroitissa -elokuvasta ei ollut paljon etukäteistietoa, mutta nimi jo kertoi, että siirappia oli luvassa.  "Kolmekymppisellä Janicella on mennyt joskus paremminkin. Hän on sinkku, työtön ja jumissa hyvää tarkoittavan, mutta välillä turhan tunkeilevan Jill-siskonsa nurkissa. Uusi työpaikka eläintarhassa tuo Janicen kuitenkin yhteen komean katutaiteilija Timin kanssa."

Kyllä tykkäsin, kiitos kysymästä! Mutta samaan hengenvetoon ihmettelen, miksi elokuvalla on suomeksi nimi joka viittaa tusinatarinaan, kepeään rakkausseikkailuun. Alkuperäinen nimi "The Giant Mechanical Man" voisi herättää enemmän kiinnostusta. Toisaalta genre voi alkuperäisellä nimellä jäädä epäselväksi. Sillä onhan se rakkaustarina. Aitoa ja rehellistä arkipäivän draamaa, johon hopeinen jättiläismies tuo lisämausteen. Ei siis lainkaan tusinatavaraa.

"I feel like those people you were talking about. 

 Like I was just born into this life and I'm supposed to have it all figured out. 

But I don't have it all figured out. 

I just feel... lost."

-----

Anna Kareninaa katsoin sen jälkeen ehkä puoliväliin asti, mutta se ei sytyttänyt. Se että tarinaa esitettiin ikäänkuin näyttämöllä, josta se valui ulos, oli omituinen. Näyttelijätkin olivat mielestäni liian koreita; nuoria ja kauniita. Sanalla sanoen epäuskottavia. Olin tyytyväinen, kun minulla oli nappula, josta keskeyttää elokuvan katselu.

Elokuvailta kotisohvalla oli silti onnistunut!

Tenavat elokuvissa

Tenavat on 1960-luvun lopulta lähtien ollut suosikkisarjakuvani. Silloin tiedostin sen erityisyyden. Voi olla, että olin jo aiemmin nähnyt sarjakuvapätkiä Viikkosanomissa, jonne sen oli keksinyt hankkia silloinen päätoimittaja Aatos Erkko.

Ensimmäisen Tenavat-elokuvan näin joskus 1960-70 -lukujen taitteessa. Se ei kuitenkaan säväyttänyt samalla tavalla kuin kirjat, joita hankin aina kun sellainen ilmestyi. On silti mukavaa, kun nyt on kaveri, joka lähti kanssani katsomaan uusinta Tenavat-elokuvaa (2015).

Tenavien katsominen 3D:nä oli vähän outoa, kun on tottunut yksinkertaisiin piirroksiin. Oli hämmentävää nähdä, miten paljon Rapa-Ripa pöllähteli ja miten Jaska Jokunen sai leijan vihdoin lentoon. Leija tosin juoksutti Jaskaa eikä päinvastoin. Punatukkaisesta tytöstä ovat kaikki kuulleet, mutta elokuvassa hänet myös nähtiin. Parasta kaikessa oli Ressun tarinat, joissa lennot Punaisen Paronin kanssa ja näytökset Fifille olivat värikkäitä ja vauhdikkaita. Ja näimme myös, että Ressu on loistava tanssija. Ressun flamencoa Gipsy Kingsien tahtiin olisi voinut katsoa pidempääkin. Ihana, ihana Ressu!

Hammasta lautasella

Olin ystävien luona ottamassa uutta vuotta vastaan.

Otin pikkupurtavaa ja purin. Pian näin kaksi palaa hammasta lautasella. En olisi halunnut nähdä niitä. Olisin halunnut, että ne pysyvät suussani ja hammas ehjänä. Apeus iski kun taikausko hiipi tajuntaan. Näinkö uusi vuosi alkaa? Mitä muuta pahaa se tuo mukanaan?

Katsoin kelloa. Se oli vaille kaksitoista. Oltiinkin vielä vanhan vuoden puolella. Uusi vuosi ei siis alkanutkaan hampaan hajoamisella, vaan jo pidemmän aikaa hämmennystä aiheuttaneen hampaan korjaamisella. Mieli vähän valkeni, vaikka takaraivossa kuiskutteli pieni ääni joka kyseli, voiko näin alkanut uusi vuosi silti jatkua hyvin.

Kaikesta huolimatta toivon hyvää vuotta 2016 sinulle ja minulle, ja muillekin.