Lihaa, kalaa ja aurinkoa

Jatkuvasti huomaan, että joku pieni asia unohtuu. Ajattelen vaikkapa mennä yläkerran kylpyhuoneeseen laittamaan pyykit narulle ja päätän samalla viedä jotain sinne. Hetken päästä olen yläkerrassa, mutta huomaan, että en vienyt mitään mukanani. Uusi kiipeäminen edessä tai ehkä jätän asian silleen.

Äsken lähdin jostain syystä olohuoneeseen, kun huomasin että tuntuu viileältä. Hain villatakin, mutta en enää muistanut miksi alunperin lähdin olohuoneeseen.

Vielä yleisempi ongelma on nimien unohtaminen. Muistan jonkun näyttelijän kasvot kirkkaana kuvana, mutta en muista nimeä, vaikka luettelisin aakkoset mielessäni mietiskellen moneen kertaan. Usein keksin, millä kirjaimella nimi alkaa, mutta en muuta. Yleensä se putkahtaa myöhemmin mieleen.

Muisti siis tekee välillä tepposet. 

Lueskelen kaikki muistia ja sen heikkenemistä käsittelevät jutut, jotka osuvat kohdalle. Muistisairauden ennaltaehkäisyä koskevat jutut osuvat herkästi silmiin. Näen vieläkin elävästi mielessäni B12-vitamiinimainoksen, jossa kehuttiin, miten suihkautus vitamiinia sytytti aivoissa valot.

Lukemani perusteella tiedän, että omega-3-rasvahappo olisi hyväksi aivotoiminnalle. Kalaa siis kannattaa syödä. Viime viikolla tein tonnikalapiirakan, jota riitti useammalle päivälle. Kai tonnikalassakin on omega-3:sta, vaikka se on purkista? En tiedä.

Facebookin kautta tuli kohdalle juttu, jonka mukaan tutkijat olivat löytäneet yhteyden alhaisen D-vitamiinin saannin ja dementian välillä. Jutun luettuani riensin nappaamaan D-vitamiinia purkista (koska on talvi eikä aurinkoa ole riittävästi). B12-tabletin olin imeskellyt jo aikaisemmin ja välipalaksi syönyt tonnikalapiirakkaa.

Näiltä osin muistin tukiaineet ovat siis käytössä. Pitäisi vain muistaa sama myöhemminkin. Ehkä muistisääntönä voisi olla: lihaa, kalaa ja aurinkoa.