Tenavat on 1960-luvun lopulta lähtien ollut suosikkisarjakuvani. Silloin tiedostin sen erityisyyden. Voi olla, että olin jo aiemmin nähnyt sarjakuvapätkiä Viikkosanomissa, jonne sen oli keksinyt hankkia silloinen päätoimittaja Aatos Erkko.
Ensimmäisen Tenavat-elokuvan näin joskus 1960-70 -lukujen taitteessa. Se ei kuitenkaan säväyttänyt samalla tavalla kuin kirjat, joita hankin aina kun sellainen ilmestyi. On silti mukavaa, kun nyt on kaveri, joka lähti kanssani katsomaan uusinta Tenavat-elokuvaa (2015).
Tenavien katsominen 3D:nä oli vähän outoa, kun on tottunut yksinkertaisiin piirroksiin. Oli hämmentävää nähdä, miten paljon Rapa-Ripa pöllähteli ja miten Jaska Jokunen sai leijan vihdoin lentoon. Leija tosin juoksutti Jaskaa eikä päinvastoin. Punatukkaisesta tytöstä ovat kaikki kuulleet, mutta elokuvassa hänet myös nähtiin. Parasta kaikessa oli Ressun tarinat, joissa lennot Punaisen Paronin kanssa ja näytökset Fifille olivat värikkäitä ja vauhdikkaita. Ja näimme myös, että Ressu on loistava tanssija. Ressun flamencoa Gipsy Kingsien tahtiin olisi voinut katsoa pidempääkin. Ihana, ihana Ressu!

Ei kommentteja:
Lähetä kommentti